Oon ollu aika alamaissa, suorastaan masentunu sanotaan nyt muutaman viikon. Missä on se draivi sillon kun sitä eniten tarvis? Pakko myöntää että tää mun kämppä on pirun masentava ja viime aikoina ei just ole ollut töitä, rahaa, ystäviä, miestä jne. mitä nyt ihminen tarvitseekaan :D vaikka kävinkin Kroatiassa ja Sloveniassa viime viikolla.
Pääsin kolmesta ekasta vaiheesta läpi yhelle isolle softafirmalle, jolla olis ollu kääntäjän paikka Helsingissä. Tiesin kyllä että se kolmas vaihe ei menny kovin hyvin - se oli siis netissä suoritettava koe, joka oli käytännössä pelkkää matikkaa (englanniksi) eikä siitä saanut tietää mitään etukäteen. Oon tässä koko ajan miettiny mikä siinä meni eniten pieleen. Päässä kiertelevät kysymykset kuten "Olenko mä oikeesti vaan tyhmä?", "Mihin mä sitten pääsen jos en tonne jonne mulla oli kuitenkin pääpiirteissään oikea tausta (koulutus, työkokemus)?", "Enkö mä oo koskaan osannutkaan mitään?" ja kaikkein vastenmielisin "Enkö kuitenkaan yrittänyt tarpeeksi?". Yritän löytää tuohon jälkimmäiseen vastauksen... Ajattelin myös kysyä rekrytyypiltä, oliko se nimenomaan tuo testi joka mut pudotti vai oliko ehkä jokin muu syy.
Vastoinkäymisiä kohdatessa alkaa toisaalta ajatella asioita vähän uudesta näkökulmasta. Kun ei saa yhtä asiaa, mitä yhtä hyvää tai parempaa voisi saada?
Olen viime aikoina ajatellut, että parasta olisi löytää kutsumustyö. Joka liittyy jotenkin ehkä johonkin seuraavista:
- corporate governance
- veroparatiisit
- ilmastonmuutos
- tuhokapitalismi
En tiedä vielä miten, mutta olisi niin siistiä löytää työ noilta alueilta. Rahaahan siellä ei hirveästi liiku, että onko tää sitten vaan lapsellista haaveilua? Pitäisi sitten kitkutella joillain tuilla ja stipendeillä, eli ei ainakaan elintaso tästä hirveästi lähiaikoina nousisi? Oon ehkä liian väsynyt ajattelemaan tätä asiaa tänään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti