Luuuuuuuuuuuuux

Luxemburgissa viime tiistaista asti. Nyt on siis perjantai. On ollut melko intensiivinen viikko enkä sitten jaksanutkaan lähteä tänään ulos. Joskus kyllä tekee hyvää jäädä kotiin, varsinkin silloin kun ei yhtään tee mieli lähteä ulos.

Asun Weimerskirchissä kahden chileläisen abuelon ja kahden entisen harjoittelijan kanssa - toinen töissä komissiossa ja toinen tilintarkastustuomioistuimessa. Yksityisyyttä on, itsenäisyyttä tosin ei paljon. Paikka oli kyllä ensi näkemältä paljon parempi kuin kuvittelin. En ole tosin ihan varma kuinka hyvin loppujen lopuksi viihdyn täällä. Mutta vielä ei ole kiire minnekään.

Työt alkoivat eilen eli torstaina. Keskiviikkona yritin selvitellä asioita ja lähdin CS:n kautta tutustumani ranskalaisen pojan ja tämän kollegan, brittiläisen tytön, kanssa kaakaolle ja johkin runoiltamaan. Sen tytön mielestä kaikki on koko ajan kauhean hauskaa, ja oli kiva olla sellaisen ihmisen seurassa, koska munkin mielestä aika monet asiat on hauskoja, eikä kaikki aina ymmärrä sitä. Runoiltama oli erikoinen kokemus - parhaita kohtia olivat ehkä monologimaiset esitykset. Aihe oli ehkä vähän tylsä: je est un(e) autre. Osa vieraista luki runonsa jollain muulla kielellä kuin ranskaksi, osa oli ainakin portugaliksi ja espanjaksi. Luxemburgiksi ei tainnut olla yhtään runoa.

Eilen oli yleisintegrointipäivä. Istuttiin entisessä parlamentin täysistuntosalissa Schumann-rakennuksessa kuuntelemassa harjoitteluyksikön esittelyä. Kaikki työntekijät vaikuttavat ihan mukavilta. Sitten mentiin syömään ja suomen kielen yksikköön ja meidät käytettiin kierroksella tutustuttamassa kaikkiin - yksikkö on itse asiassa yllättävän suuri. Sitten meille oli toinen infotilaisuus jossain suuressa neuvotteluhuoneessa. Sen piti sellainen ihana mies englannin kielen yksiköstä. Esitys oli jotenkin tosi hauska ja siinä tuli esiin aika hyvin tänhetkinen kääntämistilanne. Se puhui esimerkiksi paljon huonoista lähtöteksteistä, jotka on ei-natiivien kirjoittamia (tai puhumia). Se oli kyllä sellainen mies, että siitä huomasi heti että se ensinnäkin tietää mistä puhuu ja toisekseen vaikuttaa olevan juuri oikealla alalla. Sen tyyppisten ihmisten tapaaminen on välillä tosi piristävää. Sitten lähdettiin katsomaan muutaman harjoittelijan kanssa yhtä liikuntakeskuksista. Se osoittautui yllättävän nuhjuiseksi ja aukioloajat olivat varsin rajalliset. En tuskin ala käyttää sitä. Päivän päätteeksi käveltiin yhden kivan espanjalaisen tytön kanssa Auchaniin, koska meille sanottiin että se on "15 minutes that direction". 15 minuuttia voi tarkoittaa täällä kokemukseni mukaan 15-45 minuuttia. Päästiin kuitenkin viimein Auchaniin ja ostin sim-kortin.

[kuva]



Tänään oli sitten varsinaista työtä. En nyt tiedä kuinka paljon mun pitäisi kaunistella asioita, mutta pakko myöntää, että tänään tuli aika monta pettymystä ton yksikön toimintaan liittyen. Meille on kaikille "henkilökohtaiset ohjaajat". Mun ohjaaja vaikuttaa pitkälti siltä, että me lähinnä häiritään sitä eikä se vaikuta yhtään halukkaalta ohjaamaan meitä. Paljolti ollaan vaan keskenämme huoneessa ja koitetaan selvittää asioita itsenäisesti - onhan avun pyytämiseen myös kynnys, kun kaikki ovat omissa huoneissaan. Kaikki vaikuttaa vielä vähän epäselvältä. Varmaan osin tohon vaikutti myös se, että meillä ei ollut vielä kaikkia työkaluja käytössä, ja sen takia pitää tehdä selvitykset vähän pidemmän kaavan mukaan. Ehkä sitten kun tulee rutiinia niin toi on ihan hauskaa. Pakko tosin myöntää, että mun mielestä ton yksikön ilmapiiri vaikutti ehkä vähän kireältä ja kiireiseltä. Toisaalta kaikilla on kiire, kun täysistunnot on ens viikolla.

No tällaista tänään. Vähän ankeissa tunnelmissa. Julkaisen tän tällaisena, koska mulla ei olis kauheasti lisättävää. Varmaan jonkun kuvan vois laittaa.