11 ärsyttävää asiaa Ranskassa

Ajattelin kirjoittaa tästä aiheesta, koska 1) käyttökelpoista matskua on erittäin helppo löytää (omasta asennoitumisesta vähän riippuen) 2) uskon, että adrenaliinini vähitellen laskee jos saan purkaa aiheesta jotenkin järjestelmällisesti. 


1. Kaupat sulkevat etuajassa.
Koska... koska mitä? Myyjät haluavat jo kotiin? Voitto on yritykselle toissijaista? Ranskalaiselle myyjälle on täysin normaalia tulla koputtelemaan 5-10 min etukäteen pukukopin oveen, että kohta suljetaan. Toisiksi v*ttumaisin tapaus on ollut se, kun saavuin n. K-extran kokoiseen ruokakauppaan (Casino magasin tai jotain muuta paskaa) 20 min vaille sulkemisaikaa ja ensimmäinen lause jonka kuulen on ”madame, nous fermons bientôt” eli ”madame, suljemme pian”. No ei kyllä kiinnosta siihen putiikkiin enää astua, eikä kyllä onneksi ole tarvekaan. V*ttumaisin tapaus taas oli se kun menin tupakkakauppaan, ja huomasin sisällä ettei mulla ollut tarpeeksi käteistä mukana (tupakkakaupat edellyttävät usein vähintään 12 e:n tai joskus jopa yli 22 e:n ostoksia jotta voi maksaa pankkikortilla). No ei kai siinä mitään: kysyin, missä on lähin automaatti. "Juste là à la droite", kuului tiskin takaa katseenkaan nousematta. Matkustin sitten sinne ”ulos ja oikealle”, mikä tarkoittikin Place des terreaux'n ylittämistä, kunnes löysin automaatin. Ja ei kun takas, huomatakseni että kyseinen vatipää oli sulkenut kaupan. Joo, on olemassa työajat jne. ja kannatan itsekin systemaattisuutta enemmän kuin kaaosta, mutta tässä tapauksessa kyse oli korkeintaan minuutista (oma kelloni näytti minuuttia vaille).Onko järkeä ohjata asiakasta pankkiautomaatille ja sitten paiskata ovi perässä kiinni? Ranskassa on.

2. Eteläeurooppalainen ateriarytmi.
En tajua miten ne jaksaa syömättä n. 6-8 h päivässä. Lounashan on silloin 12-14 maissa (silloinkin usein esim. opiskelijat vetää vaan sandwichin eli täytetyn patongin, en itekään aina kerkiä syömään lämmintä ruokaa koska luentojen välissä ei ole tilaa ja yliopiston ruokala menee kiinni klo 14) ja illallinen sitten klo 20 jälkeen, joskus jopa paljon myöhemmin. Kai siinä välissä vedetään joku pulla. Mutta seriously, guys? Mulla ainakin on viiden-kuuden maissa niin nälkä että v*tuttaa ellei jopa heikota. Ehkä tää on sitten joku geneettinen eroavaisuus...

3. Asiat tapahtuvat tai eivät tapahdu, riippuen ihmisten henkilökohtaisesta mielialasta.
Yleensäkin se, lähdetkö vaikka kaupasta, pankista tai mistä vain ulos hyvä vai paha maku suussa, riippuu siitä pitääkö ko. toimihenkilö sinusta vai ei. Yleensä se on joko tai: joko ollaan Naantalin aurinkoa, kysellään kotimaasta, kehutaan ranskantaitoa jne. tai sitten vastaillaan tylysti ja lyhyesti, ei osoiteta minkäänlaista yhteistyöhalukkuutta eikä jakseta välttämättä antaa sitä mitä pyydetään koska siitä koituu itselle liikaa vaivaa (esim. Virgin mobilessa asioimisesta ja yliopiston IT-tuesta on tällaisia kokemuksia). Tunteiden näyttäminen formaaleimmissa tilanteissa on täällä siis sallitumpaa kuin vaikka Suomessa, millä on näkökulmasta riippuen hyvät ja huonot puolensa.

4. Epämääräinen liikennekäyttäytyminen.
Ranskalainen ei näe mitään syytä käyttää vilkkua. Tai väistää. Tänään kävin juoksulenkillä, ja kotikatuni kapeaakin kapeammalla jalkakäytävällä tuli vastaan kaksi rinnakkain kävelevää ihmistä (sikäli kun kyseisellä käytävällä edes pystyy kävelemään rinnakkain). Autotiellä tuli samanaikaisesti vastaan auto. Mitä tekee ranskalainen? Ei mitään! Mikäs siinä auton alle hyppiessä, kun kyseinen pariskunta ei ilmiselvästä pattitilanteesta huolimatta voinut väistää. Tällaisina hetkinä tekisi mieli vetää rehellisesti turpaan. Suomessa sentään kaikki, siis kaikki esimerkiksi seisovat liukuportaissakin oikealla. Melkein liikutun Rautatieaseman liukuportaita ajatellessa, voi nyyh.
Varmaan autoilija keksisi täkäläisestä liikenteestä hyvinkin paljon aihetta nokan koputtamiselle. Kyllä sitä liikennettä saa itsekin välillä seurata bussista pelonsekaisella kauhulla. Jalankulkijan näkökulmasta: on täysin normaalia ja hyväksyttävää kävellä punaisia päin (toki aina löytyy kadunvarresta pari mummoa jotka odottavat valojen vaihtumista). Ja koska täällä ”jalankulkija sanelee säännöt” niin oon joskus risteyksessä ihmetellyt, että miten voi olla että kääntyvä auto tuleekin usein päin eikä näytä edes harkitsevan jarruttamista. Vaikka säännöthän ovat selvät. Vai ovatko sittenkään? Jos suojatievalojakaan ei noudateta niin ehkä se tarkoittaa yleistä sääntöjen löyhyyttä...

5. Muodollisuuksien eroavaisuudet.
Näihin tietenkin törmää kulttuurissa kuin kulttuurissa. Mutta joskus on vain tosi vaikea arvioida, pitäisikö toiselle antaa bise vai ei. Yleensä kättelyn ja poskisuudelman raja on selkeä: muodollisissa tilanteissa kättely, muuten bise. Mutta se, keiden kohdalla bise pitäisi antaa tervehtiessä, entä myöskö hyvästellessä... En vieläkään osaa näitä sääntöjä, ja joskus se tervehtimis/hyvästely-bise jopa unohtuu vaikka kyseessä olisi aivan selkeä tapaus kuten hyvä kaveri. Soppaa tietenkin sekoittaa se, että välillä hengaa muiden vaihto-oppilaiden kanssa, joiden kanssa taas ei välttämättä pusuttele automaattisesti, ja monet ulkomaalaiset jopa vierastaa koko ajatusta.

6. Joidenkin ihmisten ylimielisyys/ksenofobia.
Näihin en onneksi ole törmännyt mitenkään laajassa mittakaavassa, mutta miksen nyt pistäisi näitä kokemuksia samaan syssyyn. Joillain ranskalaisilla on tapana olla ymmärtämättä mitä joku sanoo vieraalla aksentilla. Tai jos lauseessa on joku pieni virhe, esim. epätäsmällinen sanavalinta tai väärä sanan suku. Ja tosiaan, olen erittäin tyytyväinen ettei tätä esiinny kovin paljoa, mutta jo ne harvat kerrat saavat ns. veren kiehumaan.

7. Nopeasti puhuvat ranskalaiset.
Tähän tietenkin törmää heti. Jos lähtee Ranskaan pelkällä lukioranskapohjalla, niin varmasti kaikki tuntuvat puhuvan liian nopeasti. Tosiasiassa kaikki puhuvat vähän eri tavalla: ehkei mua juurikaan ärsytä ne muutamat ranskalaiset, joiden puhe on käsittämätöntä mongerrusta, vaan se, että aksentteja tuntuu olevan joskus yhtä monta kuin puhujaakin. Voin kuvitella sellaisen akselin, jonka toisessa päässä on ne ”vokaalinnielaisijat” (ei siis pelkästään mykän e:n vaan kaikkien vokaalien) ja toisessa päässä ne, jotka puhuvat suorastaan uskomattoman hitaasti ja selkeästi (eivätkä pelkästään sen vuoksi että puhekumppani on ulkomaalainen). Ja nämä ääripäät ovat hyvin kaukana toisistaan: jos jonkun kanssa ei ole mitään epäselvyysongelmia niin se ei missään nimessä tarkoita sitä että ymmärtäisi vieressä seisovaa moottoriturpaa.

8. Kaikesta puhutaan lyhenteillä.
Toki lyhenteet nopeuttavat kirjoittamista (ja puhumista?), mutta kun opettaja piirtää taululle kaavion, jonka kymmenestä termistä kaikki on ilmaistu lyhentein (yksisanaiset termit yhdellä kirjaimella!), herää kysymys että mitä tarkoitusta se palvelee. Ja toki arkielämässäkin käytetään jatkuvasti erilaisia lyhenteitä: CB, TGV, TER, RER, RIB, APL, CAF, SRF, CM, TD, SMS, TTC...

9. Byrokratian tehottomuus.
Ylläri ylläri. Itse en onneksi ole joutunut suuriin viivästyksiin tai ongelmiin tämän kanssa (tosin CAF:in kanssa asioiminen on aikamoista paperisotaa, esim. lähetin jo selvityksen vuoden 2012 tuloistani ja sen jälkeen sain kaksi kirjettä joiden mukaan he eivät ole tätä selvitystä saaneet... lisäksi englanninkielinen "acte de naissanceni" (eli maistraatin virkatodistus) ei kelvannut vaan pitää käännättää sen ranskaks), mutta eräs kaverini on odottanut carte vitaliaan täysin perusteetta yli vuoden. Toisella taas tuli CAF:in kanssa ongelma, kun olivat jostain syystä tulkinneet että hänen puolalainen henkilökorttinsa oli vanhentunut (olivat katsoneet väärää päivämäärää kortissa, joka on englanniksi. No mutta ymmärtäähän sen, kun eihän Expiry date ja Date d'expiration muistuta ilmaisuina yhtään toisiaan!). Myöskin esim. yliopistotiedotus (esim. lukujärjestykset) laahaa vähän muuta maailmaa jäljessä (täällä ei esim. ole mitään hienoa weboodin kaltaista systeemiä, vaan kurssitiedot löytyy mistä sattuu), mutta eiköhän niissäkin pian päästä ajan tasalle. Mutta yleensä ottaen täällä on saanut tottua periaatteeseen pourquoi faire simple quand on peut faire compliqué ? Oon viimein hankkinut myös elämäni ensimmäisen shekkivihkon muutamia juttuja varten joita ei voi maksaa käteisellä.

10. Julkisten (esim. yliopiston) käymälöiden taso.
Hanasta tulee pelkkää kylmää vettä, vessapaperi loppu joka kopista, pöntön tilalla reikä lattiassa? Tervetuloa Lyon 2:n keskivertovessaan. P.S. siihen lattiareikään on naisen ihan oikeesti tosi vaikea tähdätä. Tietää kyllä kun on kokeillut. Vähän offtopicina: eilen tuli kans koettua kaupungin uimahalli, jonka jälkeen suomalaisen uimahallin saunat, poreammeet, lämpimät suihkut ja hiustenkuivaajat tuntuvat varmasti luksukselta.

11. Auktoriteettien kaikkivoipaisuus.
Opettajat, portsarit, vartijat, IT-vastaavat... Kun jollain on Ranskassa auktoriteettiasema niin sehän on sitten iso juttu. Portsarit käyttäytyvät poikkeuksetta v*ttumaisesti ja saattavat esimerkiksi huutaa päin naamaa asiakkaalle joka ei ole edes tehnyt mitään. Nehän on portsareita. Opettaja voi käännyttää ovella myöhässä tulleen opiskelijan tai pahimmillaan nöyryyttää jotakuta julkisesti.


Noniin, loput hengenahdistusta aiheuttavat aiheet seuraavat varmaan perästä sillisalaatin muodossa, kun ei nyt tule ihan kaikkea mieleen. Monet jutut on tietenkin omasta asenteesta kiinni eikä kannata pelästyä kaikkea mikä on hieman eri tavalla kuin Suomessa. Moniin asioihin myös tottuu ja mukautuu.

Ens kerralla toivottavasti sekä intellektuellimpaa että visuaalisesti viehättävämpää postausta...