torstai 3. lokakuuta 2013

Opiskelukulttuuria

Eilen (ja toissapäivänä ja sitä edellisenä päivänä ja sitä edellisenä...) oli aikamoinen suvantovaihe, mutta nyt olen taas saamassa jalat maan tasalle (tää on sanonta jonka keksin äsken kuvaamaan tän hetkistä fiilistä). Huomasin että eivät ne kurssitkaan niin mahdottomia ole, ja mulla kun sattuu olemaan niin onnekas tilanne, että tutkintoa varten en varsinaisesti tarvitse mitään, ja ainoat instanssit jotka välittää siitä mitä (=paljonko) täällä opiskelen ovat Kela ja Erasmus. Ja kun vaihtoyliopistoni nyt sattuu jakamaan noppia vaihtareille aika avokätisesti, niin mun ei varsinaisesti tarvitse kauheasti kasvattaa harmaita hiuksia - en tosin kovin helpollakaan pääse, sillä kaikki kurssini ovat melko työläitä enkä löytänyt yrityksistä huolimatta mitään hauskaa lässynlässyn-höbläböbläkurssia (paitsi kaunokirjallisuuskurssin) jolle olisin vielä mahtunut.

7 hauskaa faktaa ranskalaisesta opiskelukulttuurista - tiesitkö, että:
1. Pitkien, yksityiskohtaisten lauseiden sanelu on tehokas ja täysin nykyaikainen opiskelumetodi.
2. Myös powerpoint on hyvä menetelmä, mutta kalvoja pitää sitten olla paljon ja jokainen täyteen ahdettu. Ranskalaiselle opiskelijalle on täysin luontaista lukea kalvoa, kirjoittaa muistiinpanoja vimmatulla nopeudella (ja kynällä, jos köyhä) ja kuunnella opettajaa samaan aikaan.
3. Ranskalainen opiskelija kirjoittaa kaiken ylös. Siis kaiken. Silloinkin kun asia on vaikka kertausta edelliseltä tunnilta. Mielellään siistillä käsialalla marginaalista marginaaliin, otsikot tietenkin eri väreillä. Aineet palautetaan kuulakärkikynällä puhtaaksikirjoitettuina.
4. Asia kannattaa toistaa moneen kertaan, välillä sanavalintoja vaihdellen, jotta takarivin keskittymishäiriöisinkin Pierre ymmärtäisi, mistä on kyse. *
5. Jos se on termi, siitä on lyhenne.
6. Luokkaan ei mennä sisään ennen opettajaa.
7. Myöhässä tunnille tullut opiskelija on täysin hyväksyttävää käännyttää ovella ja pyytää tulemaan tauon aikana takaisin (joka on tunnin päästä).

*) Tämä ei tosin haittaa itseäni ja tuskin muitakaan Erasmus-kastilaisia.

Jatkuu...