maanantai 23. syyskuuta 2013

Apatiamaanantai

Mitenköhän blogilistaan liitytään? Olisi kiva saada lukijoita... Hiljasta on...

Kuviakin tulee! Aivan varmasti! Sit kun löydän mikro-USB:ni.

Tänään oli jännä päivä. Neljä tuntia taloustiedettä, josta ymmärsin noin 8% mutta ei se mitään, vieressäni istunut ranskalainen tyttökään ei ymmärtänyt mitään. Ranskassahan valtion yliopistoon (käsittääkseni) kävellään sisään, joten olisin luullut että ensimmäisen vuoden opiskelijoille suunnattu johdantokurssi olisi ihan for dummies, mutta kun ei.

En osaa vielä sanoa paljoa ranskan yliopistolaitoksesta, mutta tähän mennessä olen huomannut esimerkiksi selkeän hierarkian opettajien ja oppilaiden välillä. Osa opettajista myös tuntuu suhtautuvan opiskelijoihin suorastaan kuin lapsiin (no se on kyllä totta että varsinkin ensimmäisen vuoden kursseilla he ovat minua nuorempia, heh, mutta silti). Tämänpäiväisen talousluennon opettajalla oli joko harvinaisen huono päivä tai sitten on ihan normaalia huomautella minuutin välein siitä kun joku "häiritsee" eli esimerkiksu tulee luokkaan kun muut ovat jo istumassa tai juttelee kavereiden kanssa (mistä ei oikeasti ollut häiriötä, sillä salissa on mikrofoni).

Tämänpäiväisellä luennolla oli (Jumalan kiitos) powerpoint-diat ja siten jotain tarttumapintaa siltä varalta ei onnistu kuulemaan joka sanaa (mikä ei minulle nyt niin harvinaista ole). Paikalla pitää silti olla, sillä mitään ei löydy netistä. Uskon että ranskalaiset opiskelijat tekevät hartiavoimin yhteistyötä siltä varalta ettei mitään puutu jos joku on joskus pois.

Tänään kävi muuten kulttuurierojen näkökulmasta huvittava tilanne. Olin tulossa kotiin suorastaan kaaosmaisessa olotilassa, hyvä ettei muutama kyynel poskella. Minulla on aina ollut tapana mennä portaita sen sijaan että menisin hissillä (asun kolmannessa kerroksessa). Kun tulin aulaan, hissiä seisoi odottamassa kaksi naapuria jotka tervehtivät iloisesti (bonsoir). Tervehdin ja painelin saman tien rappukäytävään sen kummemmin asiaa ajattelematta. Mentyäni kuulin kuitenkin toisen naapureista sanovan toiselle jotain moittivaan sävyyn ja salamana mieleeni tulikin ajatus, että on ehkä epäkohteliasta valita eri reitti, ikään kuin haluaisin vältellä heitä! Tilanne tuntui huvittavalta, sillä tuntuu että Suomessa naapureita vältellään viimeiseen asti ja ei (muistaakseni) sekään ole tavatonta, että ohittaessakaan ei tervehditä ollenkaan.

Oliskohan siinä sitten tätä päivää... No illalla olo parani, kun tajusin lähteä ulos Couchsurfing-iltamaan. Petankia ja jotain hassua brittiläistä peliä, jossa heitellään pieniä kiekkoja puiselle alustalle (olin tosi huono).

Oratoriokuoron pääsykoe lähestyy uhkaavasti enkä tiedä mitä laulaisin. Otan jotain helppoa ja tuttua, joka menee hyvin. Saatanpa laulaa yhden suomalaisen biisinkin (Pai, pai, paitaressu), sen turvin oon aina aiemminkin liidellyt. Harjoittelutilan löytäminen onkin sitten asia erikseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti